Lähdettiin maanantaina viettelemään vapaapäiviä mun kotikonnuille ja jälleen saatiin yksi pieni asia vähän paremmalle mallille. Jonkun morsiamen blogista bongasin vähän aikaa sitten idean vanhoista laudanpätkistä keltaisella sydämellä höystettynä ja olin ihan myyty. Siispä tuumasta toimeen.
Täytyy sanoa, että onnea on kyllä olla maatalon tyttöjä tässä kohtaa. Ilmoitin isille, että haluan harmaita lautoja kylteiksi. Ja sitten lähdettiin kiertämään. Yhdestä varastosta löytyi hyvä, mutta se oli siellä katonrajassa kaikkien muiden lautojen alla, joten se hylättiin. Siirryttiin toiseen paikkaan, mutta ne olivat liian tuoreen näköisiä. (Tässä vaiheessa tunsin itseni jo hiukan bridezillaksi...)
Kolmannesta kohteesta löytyi useampikin hyvä yksilö, mutta nämä valitut umpilahot laudanpätkät löytyivätkin sitten ihan ulkoa taivasalta, vanhan suulin vierestä. Nää on hyvät! Isi ja T kantelivat siis näitä lautoja, itsehän toki olin valinnut tälle reissulle ihan upouudet korkkarit jalkaan. Miehet jostain syystä pyörittelivät silmiään.
No sitten ne sydämet. Olin ihan tätä tapahtumaa varten ostanut keltaista spray-maalia kaupasta, ja sillä aion sydämet sapluunan kanssa lautoihin maalata. Testaillessa vanerille totesin, että ei toimi. en millään saa sapluunaa pysymään tarpeeksi hyvin paikoillaan. Siispä jälleen isin pakeille. Isipä sitten näppäränä miehenä kuviosahalla askarteli tyttärelleen vanhoista päreistä sydämiä ja ne suihkuttelin keltaisella maalilla.
Sitten vinguin, että valkoista maalia ja pieni sutikin pitäisi saada. Ja isihän haki. Tein itse pitkään lautaan koevedoksen, johon kirjoitin molempien nimet. Tulos: liian pitkä. Ei käy. Suti vaihtoi käyttäjää ja äiti alkoi hahmotella nimikirjainversiota. Ja siihen vaihtoehtoon sitten päädyttiinkin.
Ai lopputulos? No se on tällainen:
