Suku se on jälleen pahin

Pahoittelen, tämä on pitkä avautumispostaus, enkä tekstin edetessä vastaa kielenkäytöstäni. Olen vaan niin vihainen niin siskon kuin äidinkin puolesta. Siitäkin huolimatta, etten todellakaan ole siskoni kanssa millään lailla läheinen. No, enihuu. Siskolla on ensi sunnuntaina rippijuhlat. No, nehän aiheuttavat hirveitä ongelmia.

Ensinnäkin, rippiristi. Ok, perinteisestihän sen osto on kummin tehtävä. No, nyt on kuitenkin käynyt niin, että mun yhdeksääkymppiä käyvä pappa (äidin isä) oli mennyt ostamaan ristin. Johtunee varmastikin siitä, että pappa hoitaa asioita yksin, eikä enää (nykyisin dementoituneen) mamman ohjeistamana. Tästähän siskon kummitäti oli vetänyt herneen nenään ja tyylilleen uskollisen fiksusti marmattanut apestaan mun äidille. Tuo itsessään sai sekä mut että äidin kiukun partaalle. Lapsellisuuden ja idioottimaisuuden huippu kuitenkin oli, kun äiti oli sanonut, että sinne alttarille voivat kummit mennä siunaamaan rippilapsen. Tämä kummi oli sitten todennut, että voikohan hän mennä sitten sinnekään, jos vaikka pappa menee.

Kun äiti tätä juttua kertoi, niin mä kuuntelin ihan silmät pyöreinä, että voiko joku tosiaan ihan oikeesti sanoa noin. Miten kuuskymppinen ihminen voi olla noin lapsellinen? Siis onhan näitä tapauksia historiassa useampia, kun tuo päästää suustaan sammakoita ja on olevinaan niin fiksu, niin fiksu, mutta silti. 

Seuraava kiukunaihe. Äiti laittoi noihin rippijuhliin oikein kutsut, ja vielä ihan hyvissä ajoin. Toukokuun alkupuolella tai puolivälin paikkeilla ehkä. Sunnuntaina mummu oli ollut mun vanhemmilla käymässä ja puolihuolimattomasti todennut, että harmi kun mun täti perheineen ei nyt sitten pääsekään paikalle. Mun äiti oli ihan kysymysmerkkinä, että mitä hittoa. Kas kun ei täti ollut "huomannut" ilmoittaa, että ovat tuolloin Saksassa. 

Tieto oli tietysti mummulta levinnyt tädille, ja täti olikin yrittänyt pariin kertaan äidille soittaa. Äiti sanoi mulle myöhemmin, että hän ei voinut vastata puhelimeen, koska teksti olisi saattanut olla hyvinkin painokelvotonta. Ja illalla tuo täti oli sitten käynytkin mun porukoilla. Oli kuulemma jo kutsun tullessa huomannut, että nyt meni päällekkäin. Kiva juttu, ei käynyt mielessä ilmoittaa? Eikä tuo kutsu nyt ollut ensimmäinen kerta, kun noista rippijuhlista ja ajankohdasta on puhuttu, että ei se yllätyksenä tullut varmasti kellekään.

Äiti on tilannut ruokaa pitopalvelusta määrälle x, joka tietysti sisältää myös tämän tädin perheen. Maksut  menevät sen ilmoitetun määrän mukaan. Suoraansanoen ihmettelen sitä, miten tyynesti äiti tuon koko jupakan mulle kertoi, koska mä ainakin kiehun ihan huolella. Jotenkin alan ymmärtää äidin pointin siitä, että mun sisko on joka kerta se, joka jää isän puolen suvussa vähimmälle huomiolle. Se taas on itsessään jo niin pitkä juttu, etten jaksa siitä edes avautua.

Saako omasta suvustaan irtisanoutua? Pliis?

Saatan hyvinkin poistaa tämän tekstin suurimman kiukun laannuttua. Sitä odotellessa.